Nahanluonti

Muiden matelijoiden tavoin myös viljakäärmeet luovat aika ajoin nahkansa. Nahan luominen on matelijoiden tapa uudistaa ihoaan; nisäkkäiden iho irtoaa pieninä mikroskooppisina paloina eli hilseenä. Koska käärmeen iho ei veny rajattomasti, luovat pienet poikaset nahan paljon useammin kuin täysikasvuiset käärmeet. Poikaset voivat luoda nahan jopa 10 kertaa ensimmäisen vuoden aikana, kun taas täysikasvuiset yksilöt luovat nahkansa noin 3-5 kertaa vuodessa. Käärmeen nahka irtoaa useimmiten yhtenäisenä sukkana.

Nahanluonnin lähestyessä käärmeen silmät muuttuvat sameiksi ja ihon väri harmahtavaksi. Värin muuttuminen johtuu vanhan nahan alle kertyvästä nesteestä, joka saa lopulta aikaan ulomman ihokerroksen irtoamisen. Joskus nestettä kertyy myös kaulaan, jolloin kaulanahka saattaa näyttää löysältä ja roikkuvalta. Joillakin värimuodoilla, yleensä vaaleilla, ihon värissä on vaikea havaita mitään muutoksia. Käärmeiden käytös muuttuu usein nahanluonnin lähestyessä araksi ja useimmat pysyttelevät tuon ajan enimmäkseen piilossa. Jotkin yksilöt voivat kieltäytyä syömästä nahanluonnin aikana.

Nahanluontiin valmistautuvan käärmeen olisi parasta antaa olla rauhassa omissa oloissaan. Ruokintaakin kannattaa yleensä siirtää eteenpäin, kunnes nahka on luotu. Samea vaihe kestää käärmeestä riippuen noin viikon, minkä jälkeen käärme muuttuu nopeasti lähes normaalin näköiseksi. Muutaman päivän kuluttua käärme luo nahkansa.

Nahkaa luodessaan käärme hinkkaa kuonoaan terraarion seiniin ja sisusteisiin yrittäessään saada nahan rikki kuonon päästä. Tämän jälkeen käärme hieroo kylkiään esineisiin ja puskee läpi ahtaista koloista. Kun nahan irtoaminen on saatu hyvin alulle, käärme ikään kuin ryömii ulos nahasta supistamalla vartalon lihaksia. Vanha nahka kääntyy irrotessaan nurinpäin kuin hansikas.

  
Vanha nahka rullautuu käärmeen liikkuessa pikku hiljaa irti.


Tarkistus ja jälkitoimet
Luodusta nahasta pitäisi aina tarkistaa, että käärmeen silmiä peittävät kalvot ovat jääneet vanhaan nahkaan. Paikoilleen jääneet silmäkalvot voivat altistaa silmätulehduksille. Myös itse käärme pitäisi tarkistaa siltä varalta, että osa nahasta on jäänyt irtoamatta. Tärkeintä on tarkistaa hännänpää (viimeiset millimetrit), koska sinne kiinni jäänyt nahka voi estää verenkierron ja aiheuttaa pahimmassa tapauksessa hännänpäähän kuolion.

Nahanluonnissa epäonnistunut käärme laitetaan aluksi noin puoleksi tunniksi märkää talouspaperia tai märän pyyhkeen sisältävään rei'itettyyn rasiaan. On todennäköistä, että käärme vie nahanluonnin loppuun nopeasti kosteampaan paikkaan siirtämisen jälkeen. Jos eläin ei pääse itse eroon kaikista nahanriekaleista, irtoavat ne yleensä helposti hieromalla käärmeen ihoa märillä sormilla kun nahka on kostea. Kuivaa vanhaa nahkaa ei saa milloinkaan yrittää repiä sormin käärmeen päältä, koska se voi vaurioittaa suomuja ja aiheuttaa käärmeelle kipua.

Jos silmäkalvojen epäillään jääneen paikoilleen, voidaan myös silmiä hieroa kevyesti peukalolla. Mikäli silmäkalvot eivät irtoa, voi niiden irtoamista odotella seuraavaan nahanluontiin. Toisen epäonnistumisen jälkeen käärme kannattaa kuitenkin kiikuttaa osaavalle eläinlääkärille, ellei oma kokemus riitä kalvojen irrottamiseen.

Toisinaan nahka voi revetä tai lähteä useammassa palassa ilman, että asiasta tarvitsee huolestua. Mutta jos nahka irtoilee toistuvasti repaleisena ja erityisesti jos vanhaa nahkaa jää kiinni käärmeeseen tai käärme ei edes yritä luoda vanhaa nahkaansa pois, ei kaikki ole kohdallaan. Todennäköisin syy nahanluonnin epäonnistumiseen on liian matala ilmankosteus. Nahanluontia voi helpottaa sumuttamalla terraariota kevyesti pari kertaa päivässä nahanluonnin lähestyessä. Toinen vaihtoehto on laittaa terraarioon jokin kosteaa materiaalia sisältävä piilo nahanluonnin ajaksi.

Nahanluontiongelmien muita syitä on käsitelty tarkemmin Ongelmatilanteet ja sairaudet - osiossa.