Viljakäärmeiden lukumäärä

Useimmat viljakäärmeen omistajat harkitsevat jossain vaiheessa toisen käärmeen ostamista. Käärmeiden kannalta olisi parasta, jos ne pidettäisiin erillään, kukin omassa terraariossaan. Luonnossa viljakäärmeet elävät yksin ja kohtaavat lajikumppaneitaan vain satunnaisesti, joten eläinten pitäminen yksittäin on suositeltavaa myös terraario-oloissa, sillä se helpottaa käärmeiden tarkkailua ja mahdollistaa olosuhteiden hienosäädön yksilön tarpeiden mukaan. Myös kirjanpito helpottuu, kun eläimen hoitajan ei tarvitse arvailla, mikä terraarion monista käärmeistä on luonut nahkansa tai jättänyt minkäkin merkin elintoiminnoistaan.

Viljakäärmeet ovat luonteeltaan rauhallisia ja tulevat yleensä toimeen keskenään. Toimeentulo johtuu kuitenkin enemmän välinpitämättömyydestä kuin seurallisuudesta - lisääntymisaikojen ulkopuolella ne eivät ole kovin kiinnostuneita lajikumppaneistaan. Viljakäärmeitä voi siis pitää yhdessä, kunhan jokaisella eläimellä on riittävästi tilaa liikkua sekä mahdollisuus omaan piilopaikkaan eli terraarion tulee olla suurempi kuin yksittäisen käärmeen asumus. Muita lajeja ei suositella pidettävän yhdessä viljakäärmeen kanssa.

Tilavan terraarion lisäksi eläinten yhteiselo vaatii niiden hoitajalta sekä huolellisuutta että seurantaa. Kaikki yksilöt eivät aina tule toimeen keskenään ja esimerkiksi alkukesän lisääntymisaika voi aiheuttaa omat ongelmansa varsinkin koiraiden terraarioissa. Eläinten ruokahalua ja käyttäytymistä kannattaakin seurata, sillä joskus arempi yksilö voi stressaantua rohkeamman käärmeen läheisyydessä niin, että se olisi parempi ottaa erilleen. Suurempi eläinmäärä lisää aina mahdollisten ongelmien määrää, minkä takia terraarioon ei kannata sijoittaa enempää kuin kaksi tai kolme käärmettä.

Saman kokoisia ja samaa sukupuolta
Jos kuitenkin haluaa kokeilla yhteisasuttamista, tulee viljakäärmeiden olla ehdottomasti samaa sukupuolta ja suunnilleen samankokoisia, jotta ongelmat saadaan minimoitua. Pieniä poikasia ei tule yhdistää samaan boksiin, sillä viljakäärmeiden poikasilla on tavattu kannibalismia. Suositeltavaa on, että yhdistettävät käärmeet ovat vähintään 100g painoisia.


Useimmiten yhteiselo sujuu ja käärmeet oleskelevat samassa piilossa.

Viljakäärmeet lisääntyvät helposti, joten jos käärmeet ovat vastakkaista sukupuolta tai sukupuolet eivät ole selvillä, on parempi pitää yksilöt erillään. Mikäli naarasta pitää jatkuvasti koiraan kanssa samassa terraariossa, voi koiraan ahdisteleva käytös olla hyvin stressaavaa sille. Jos käärmeiden halutaan lisääntyvän, voi parin laittaa yhteen lisääntymisaikana, kunhan munintaan ja poikasten hoitoon on varauduttu huolellisesti etukäteen. Näin vältytään yllätysmunilta ja turhilta ongelmilta.

Samaan terraarioon laitettavien käärmeiden, etenkin naaraiden, sukupuolet olisi hyvä olla selvitetty sondaamalla. Sondauksessa sonditikku viedään hyvin varovaisesti hivuttaen käärmeen kloaakin sivusta sisään ja työnnetään varovasti häntää kohden, kunnes tikku ei enää uppoa syvemmälle. Mikäli sondattava on koiras, tikku uppoaa syvemmälle kuin jos kyseessä olisi naaras. Kasvattajien myymien pienten poikasten sukupuolet määritetään poppaamalla (eli pullauttamalla ulos koiraan hemipenikset) ja oikein tehtynä koiraat ovat tällöin aina täysin varmasti koiraita, mutta joskus popattu naaras saattaakin olla koiras, jonka hemipenikset eivät vain ole tulleet esille. Tästä syystä osaavallekin poppaajalle voi tulla virhe naaraiden kohdalla. Sondausapua voi kysellä herppi.netin foorumin kautta, Facebookin matelijaryhmissä tai suoraan kasvattajilta.

Sukupuolen valinnalla ei ole yleensä suurta merkitystä, sillä useimmiten koiraat tulevat keskenään yhtä hyvin toimeen kuin naaraatkin, mutta koiraiden kanssa voi keväisin lisääntymisaikaan tulla ongelmia. Lisääntymisaika saa monesti naaraidenkaipuiset pojat liehittelemään toisiaan. Toinen koiraista voi stressaantua vahvemman painostuksesta ja pyrkiä aktiivisesti karkuun terraariossa sekä lopettaa syömisen. Tällöin asuinkaverit kannattaa erottaa toisistaan ja kokeilla lisääntymiskauden jälkeen yhteenasuttamista uudelleen. Joskus myös naarailla tavataan samantyyppistä käytöstä keväisin, mutta yleensä ei niin voimakasta kuin koiralla.

Muiden käärmeiden aiheuttama stressi
Stressin välttämiseksi olisi hyvä, jos eläinten kokoero ei olisi turhan suuri. Joskus tavallista arempi tai uusi yksilö voi stressaantua muiden käärmeiden seurasta niin paljon, ettei se syö kunnolla tai oksentelee toistuvasti. Stressin muita oireita ovat yleinen arkuus, hännän väristely, päätön säntäily, nahanluontiongelmat ja muiden käärmeiden vältteleminen. Yleensä stressin aiheuttamat ongelmat menevät ohi muutaman viikon sisällä siitä, kun ongelmatapaus on siirretty yksin pienempään terraarioon. Sairasta tai stressaantunutta eläintä ei saisi koskaan pitää yhdessä muiden kanssa.