Kasvattamisen haasteet

Kunpa kasvattaminen olisikin aina niin helppoa, että sen kun vaan lyö naaraan ja koiraan samaan terraan, saa parin kuukauden päästä parikymmentä täydellistä munaa tuotoksena, haudonta menee moitteettomasti ja kaikki poikaset kuoriutuu terveenä ja naaraskin palautuu heti muninnasta. Ja tietysti kaikki poikaset sitten starttaavat ilman ongelmia ja jokaiselle löytyy parissa kuukaudessa uusi hyvä koti. Mutta kun ei. Aina on mutkia matkassa enemmän tai vähemmän ja jos lisäännyttämistä edes harkitsee niin pitää ymmärtää myös riskit ja osata puuttua ongelmatilanteisiin. Sekä tietysti pitää osata auttaa ja olla tukena myös poikasten ostajille, jos ja kun poikasia joskus saa maailmaan.

Jos lähdetään ihan alusta niin ensimmäiseksi naaraan tulee olla sopivan kokoinen lisääntymiseen. Naaras saattaa menettää jopa puolet painostaan muninnassa, joten pienillä naarailla toipuminen takaisin lähtöpainoon voi viedä jopa vuoden ja liian pieni naaras saattaa kuollakin munintaan, koska se on erittäin rankka homma naaraalle. Muninnassa voi tulla myös muita ongelmia; jos munintaboksin laittaa terraan aikaisin saattaa naaras saada kosteassa ympäristössä pitkään oleskelusta hengitystieinfektion. Jos taas boksin laittaa liian myöhään, naaras ei välttämättä halua munia sinne, jolloin on riski että a) naaras munii piiloon ja munat ehtii kuivua ennen kun niitä saa siirrettyä hautomoon tai b) naaras munii ripotellen pitkin terraa, jolloin riski munan jumittumiseen munajohtimeen kasvaa huomattavasti, joka tarkoittaa aina eläinlääkärikeikkaa. Tai sitten c) naaras ei muni ollenkaan, jolloin taas tiedossa eläinlääkärikeikka, pahimmillaan käärmeen leikkaus. Kaikki nuo voi myös käydä jos naaras on stressaantunut eikä saa olla rauhassa. Munan jumittumisen riski on suurin lihavilla ja pienillä naarailla, ja se saattaa tapahtua myös vaikka naaras munisi asianmukaiseen boksiin. Niin ja tietysti olisi hyvä, että koiras ylipäätään saa naaraan hedelmöittyneeksi. Eli vaikka itse todistaisikin parittelun useampaan otteeseen, niin siltikään ei ole takeita, että saisi hedelmöittyneitä munia. Jotta todennäköisyys hedelmöittymiseen olisi parempi, lisäännyttämiseen ajatelluille käärmeille tulisi pitää talvilepo. Ja toki koiraan pitää myös osata hommansa, että lopputulos on haluttu.

Noh, sitten kun munat on saatu onnistuneesti ulos niin alkaakin 60 vuorokauden haudonta ja naaraan toipilasaika. Monesti naaras on muninnan jälkeen niin väsynyt ja kuivunut ettei se jaksa edes vesikupille liikkua, joten sen nesteytyksestä tulee pitää erityistä huolta. Eikä se haudontakaan ole mikään pala kakkua vaikka olisi kunnon ostettu hautomo. Haudontamateriaalin pitää olla sopivaa, jottei munat huku/homehdu/kuivu. Lämmöt pitää olla tasaiset, isot piikit puolin ja toisin voi tappaa munien sikiöt tai vahingoittaa niitä pahasti. Kesällä lämmöt saattavat nousta hautomossa kuumien hellepäivien aikana ja toisaalta ukkosista johtuvat sähkökatkokset saattaa sekottaa hautomon termostaatin, jolloin myös lämmöt saattavat nousta tappaviksi (nim. kokemusta on). Lisäksi liian lämpimässä haudotut munat kuoriutuvat nopeammin, mutta poikaset ovat tällöin yleensä pieniä, knikkisiä ja huonosti starttaavia.

Seuraavaksi päästäänkin siihen, että poikaset alkaa kuoriutumaan. Jos hautomossa on alunperin ollut esim 20 munaa, niin on yleistä että haudonnan aikana niistä menee jo pari huonoksi tai sitten kuolee loppuvaiheessa munaan (alkio/sikiö ei ole ollut elinkelpoinen). Yleensä kuoriutuminen sujuu luonnollisesti, mutta joskus munissa saattaa olla syystä tai toisesta paksumpi kuori, jolloin poikasen munahammas ei tehoa siihen ja ruskuaispussin käytettyään poikanen kuolee munaan koska ei pääse ulos, jollei sitä auta. Tällöin pitää osata olla oikeaan aikaan liikkeellä jos meinaa muniin viiltoja tehdä poikasen avuksi, sillä liian aikaisin tehty viilto voi aiheutua poikasen kuolemaksi. Toisaalta taas viilto kuoreen pitää tehdä niin varovasti, ettei vain osu ruskuaispussiin tai poikaseen.

Ja sitten kun ne poikaset ovat päässeet ulos niin toivotaan ettei niillä ole knikkejä (selkärankamutkia) ja että ne alkavat toimimaan moitteetta. Tällöin alkaakin se raskain rumba. Joka ainoa poikanen asutetaan omaan boksiinsa eli jos on 20 poikasta, niin pitää olla 20 boksia. Niihin piilot, vesikupit ja lämmitys. Ensin odotellaan ~5-7vrk että ensimmäinen nahka luodaan, ja sitten tarjotaan ensimmäisen kerran ruokaa. Harvassa ovat ne kerrat, että kaikki poikaset syövät heti ensimmäisellä syöttökerralla, eli samalla alkaa kikkailu syömättömien kanssa. Ja vaikka kaikki söisikin heti niin sehän tarkoittaa 20 poikasen kohdalla 20 pinkkiä 4-6 vrk välein. Tämä on kuukaudessa ~100 pinkkiä. Eli pinkkejä kannattaa olla pakastin täynnä viimeistään kun munia tulee. Ja siivous. Poikasten hygienia on tärkeää, eli ne kaikki 20 boksia täytyy pitää puhtaana ulosteista eli siivota saa parhaimmillaan 2-3 päivän välein, mutta sekin pitää tehdä niin ettei poikanen vain stressaannu ja lopeta syömistä (siis jos se on alkanut edes syömään).

On myös täysin luonnollista, ettei kaikki poikaset ala koskaan syömään. Ei kaikki koiran-/kissanpennutkaan ole elinkelpoisia. Tällöin pitää olla valmis myös lopettamaan poikanen oikeaoppisesti, samoin kuin tilanteessa jossa poikanen on selkeästi niin pahasti sairas (esim. knikkinen), ettei siitä ole eläjäksi. Tämäkin siis kuuluu kasvattajan toimiin. Sitten viimein ollaan tilanteessa, että poikanen toimii moitteetta eli on valmis muuttamaan uuteen kotiin. Jotkut poikaset lähtevät jo heti kun on muuttovalmiita, mutta on täysin normaalia, että poikasia on kotona vielä puolen vuoden ja vuodenkin jälkeen kuoriutumisesta. Eli pitää valmistautua siihen, että kotona on useita kuukausia kymmenenkin poikasta, jotka koko ajan kasvavat sekä tarvitsevat enemmän tilaa, aikaa ja ruokaa.

Ja kun poikasia sitten myy uusille omistajille niin myyjän pitäisi osata vastata kysymyksiin, antaa hoito-ohjeita ja myös auttaa ongelmatilanteissa. Mitä jos lähtiessä moitteettomasti toiminut poikanen ei syökään uudessa kodissa? Mitä jos se sairastuu tai on jo sairas kun muuttaa? Mitä jos se joutuukin huonoon kotiin eikä siitä pidetä huolta asiallisesti? Nämä on kaikki asioita mitä myös pitää miettiä.

Kaikki jotka jaksoivat nämä tekstit lukea varmastikin tämän perusteella ymmärtävät, että on kasvattajia ja "kasvattajia". Aito kasvatus vie aikaa ja rahaa, eikä siitä koskaan pääse omilleen kun sen tekee eettisesti ja oikein. Toki jos kaikki menee putkeen niin väliaikaisesti rahaa voi jäädä vähän taskunpohjalle, jolla voikin sitten tehdä uusia hankintoja että saa uutta verta kokoelmaan. Mutta rahan takia tätä ei pysty tekemään kunnolla. Määrää varmasti voi lisätä, mutta siinä ei ole mitään järkeä, sillä nyt jo perusvärimuotoja jää käsiin.

Eli miettikää ja harkitkaa tarkkaan ennen kuin alatte poikaspuuhiin! Euron kuvat silmissä on se vihoviimeinen asenne tähän hommaan. Sen sijaan ymmärrän täysin sen, että lisäännyttäminen on jännittävää ja mielenkiintoista, enkä sitä olekaan keltään kieltämässä, mutta esim. kaikkia munia ei tarvitse hautoa ja osan poikasista voi lopettaa kuoriutumisen jälkeen ja laittaa pakkaseen (kelpaavat ruoaksi esim joillekin liskoille ja käärmeille). Näillä keinoilla vältytään ylitarjonnalta ja tilanteelta, että poikasia jopa annetaan eteenpäin ja täten päätyvät huonoihin koteihin.

- Marjo Suvanto