Käsittely

Useimmat viljakäärmeet tottuvat nopeasti ihmiseen ja ovat melko rauhallisia käsiteltäessä varsinkin aikuisena. Koska käärme ei ole sylilemmikki, sen käsittely tulisi pitää kuitenkin mahdollisimman vähäisenä. Viljakäärmettä ei varsinaisesti voi kesyttää tai totuttaa käsittelyyn vaan se pikemminkin joko sietää sitä hyvin tai sitten ei, huolimatta siitä kuinka paljon sitä on elämänsä aikana käsitelty. Voisikin sanoa, että käärmeen käsittely on käsittelijän totuttamista ja oppimista, sillä se taito on oleellinen osa viljakäärmeen hoitoa.

Käärmettä joudutaan usein siirtämään siivouksen aikana sekä ruokinnan yhteydessä, ja nahanluonninkin jälkeen käärme olisi syytä tarkistaa, joten käsittelyn olisi hyvä sujua varmasti ja rauhallisesti. Käärmeen käsittely ei poikkea kovinkaan paljoa esimerkiksi pieneläinten käsittelystä ja siksi aikaisempi kokemus eläinten parissa on hyödyksi.

Käsittely pitää aina tehdä käärmeen ehdoilla. Se kannattaa ajoittaa joko aamuun tai iltaan, jolloin käärmeet ovat itse aktiivisimmillaan. Turhaa joka päivä toistuvaa käsittelyä tulee välttää, sillä käsittely on lähes aina stressaavaa itse käärmeelle. Lisäksi eläimen olisi saatava olla rauhassa ainakin pari päivää ruokailun jälkeen sekä nahanluonnin aikana, jolloin käärme on haavoittuvaisimmillaan.

Käsittelyn kulku
Ennen eläimen käsittelyä kannattaa aina pestä kädet, mieluiten ilman saippuaa. Hikiset kädet vaikeuttavat käärmeen liikkumista ja toisaalta vieraat hajut voivat aiheuttaa käärmeessä puolustautumis- tai saalistusreaktion. Viljakäärme nostetaan terraariostaan mahdollisimman hellävaraisesti, mutta päättäväisesti varmoin ottein. Käärmettä kannattaa lähestyä niin, että se näkee käden. Nopeat tai äkkinäiset liikkeet saavat käärmeen varuilleen, joten niitä kannattaa välttää. Liikettä ei kannata myöskään pysäyttää kokonaan, sillä petoeläimet pysähtyvät usein juuri ennen hyökkäystä.

Viljakäärmeet siirtyvät välillä hyvinkin nopeasti pois lähestyvän käden alta. Silloin käärmeen kannattaa antaa olla rauhassa. Jos arka tai kättä väistävä käärme pitää saada ulos terraariosta esimerkiksi siivousta tai ruokintaa varten, voi apuvälineenä käyttää käärmekoukkua.

Viljakäärmettä käsiteltäessä pitää sen ruumista tukea molemmilla käsillä ja antaa käärmeen pään liikkua ja tutkailla rauhassa ympäristöään. Käärmeen annetaan liukua käsien läpi, ja eläimen edetessä siirretään vapautuva käsi aina uudelleen eturuumiin alle. Jos käsittely on hankalaa tai sinusta tuntuu, etteivät kädet riitä, voi käärmettä pidellä istuttaessa osittain polvien päällä tai antaa sen luikerrella ylävartalolla ja kaulalla. Koko ajan pitää kuitenkin varmistaa käsillä, ettei käärme pääse tippumaan tai karkaamaan. Käsittelyajat on syytä pitää mahdollisimman lyhyinä.

Viljakäärme ei lötkötä paikoillaan samaan tapaan kuin monet pytonit ja boat. Terraariosta pois otettu viljakäärme on yleensä aktiivinen ja pysyttelee jatkuvasti liikkeellä tutkien uutta ympäristöään. Erityisen mielenkiintoisia tuntuvat olevan esimerkiksi sohvassa olevat kolot, joihin käärmettä ei saa päästää menemään. Viljakäärme on kiinnostunut myös kaikista vastaan tulevista esineistä ja takertuu niihin kiinni heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.

Viljakäärmeet voivat olla varsinkin poikasina arkoja tai säikkyjä, jopa hyökkääviä, ja ne saattavat käteen otettaessa säntäillä paniikissa sinne tänne. Oikea käsittelytapa on pitää arkaa eläintä sormien välissä niin, että se pääsee helposti liikkumaan samaan aikaan kuin ote estää poikasta hyppäämästä alas lattialle. Samasta syystä käärmettä kannattaa käsitellä lähellä lattiaa, kaukana seinistä ja muista esineistä. Poikasten säpsyys ja säntäily yleensä rauhoittuu kasvun myötä.

Viljakäärmettä käsiteltäessä pitää huomioida se, että ihmisen iho (n. 36 °C) on paljon käärmeen optimilämpötilaa (27 °C) korkeampi. Ennen pitkää käärme lämpenee yli oman optiminsa. Kun viljakäärmeen olo muuttuu tukalaksi, se alkaa usein liikkua vilkkaammin ja pyrkii pakoon. Viimeistään tällöin eläin olisi syytä palauttaa omaan terraarioonsa. Pienet poikaset lämpenevät nopeammin kuin isot, minkä takia niitä ei kannata käsitellä kuin muutamia minuutteja kerrallaan.

Käsittelyn jälkeen pitää aina muistaa pestä kädet huolellisesti, koska useimmat käärmeet kantavat salmonellaa, joka leviää niiden ulosteiden mukana. Salmonella kuuluu käärmeen omaan bakteerikantaan, eikä se yleensä aiheuta haittaa itse eläimelle. Ihmiselle salmonella tarttuu vain suun kautta, esimerkiksi silloin, kun ruokaa valmistetaan tai syödään saastunein käsin. Salmonellan tartuntariski voidaan kätevästi minimoida huolehtimalla henkilökohtaisesta hygieniasta ja opettamalla myös lapset pesemään kätensä.

Pureminen ja aggressiivisuus
Yleisesti ottaen viljakäärmeet eivät pure ihmistä, vaan niiden ensisijaisena puolustuskeinona on pakeneminen. Yleisin tilanne, jossa käärme saattaa epähuomiossa napata käteen kiinni, on ruokinta ja etenkin mikäli ruoka annetaan suoraan kädestä tai jos kädet haisevat ruokaeläimeltä ennen käärmeen siirtoa ruokintaboksiin. Purruksi tulemisen riski voidaan kuitenkin helposti poistaa tarjoamalla ruoka pitkävartisista pihdeistä ja pesemällä kädet ennen käärmeen käsittelyä. Jotkut viljakäärmeet saattavat myös nälkäisenä hyökätä kaikkeen liikkuvaan kiinni, mutta sekään ei ole aggressiivisuutta vaan vain saalistusviettiä.

Jotkut poikaset ovat ensimmäiset elinkuukautensa hampaillaan puolustautuvia, mutta yleensä tämä tapa jää kasvun myötä pois. Aikuiset viljakäärmeet purevat harvoin puolustukseksi tai ovat perusluonteeltaan aggressiivisia, mutta tällaisiakin yksilöitä on. Joskus purevilla viljakäärmeillä voi olla myös menneisyydessään traumaattisia kokemuksia käsittelystä (esimerkiksi liian kovakourainen käsittely). Myös loiset ja sairaudet voivat lisätä eläimen aggressiivisuutta, joten mikäli aiemmin kiltin käärmeen luonne muuttuu selkeästi aggressiiviseksi eikä kyseessä ole nahanluonti, niin käärme kannattaa viedä eläinlääkäriin tarkistettavaksi.

Jos käärme on purevaa sorttia, niin käsiteltäessä ja terraariota siivottaessa voidaan pitää vaikka nahkahansikkaita tai käyttää apuna käärmekoukkua. Jos käärme puree, ei kättä saisi vetäistä refleksinomaisesti pois, koska käärmeen hampaat voivat katketa ja aiheuttaa sille vakavan suutulehduksen. Käärmeen annetaan irrottaa leukansa itse tai ne voidaan varovaisesti vääntää auki. Mikäli käärme puree ja ihoon tulee pienikin haava, kannattaa haava puhdistaa desinfiointiaineella pikimmiten. Jäykkäkouristusrokotuksen voimassaolosta kannattaa aina myös pitää huoli kaikkien eläinten kanssa touhutessa.