Tervetuloa Viljakäärme.nettiin!

Viljakäärme.net on Suomen Herppiharrastajat ry:n ylläpitämä sivusto maailman suosituimmasta lemmikkikäärmeestä. Tältä Suomen kattavimmalta sivustolta löydät ajantasaiset ja yksityiskohtaiset tiedot lajin hoidosta sekä perustietoa genetiikasta ja värimuodoista.


Viljakäärme, tieteelliseltä nimeltään Pantherophis guttatus, kuuluu kuristajina tunnettuihin rottakäärmeisiin. Laji on saanut englanninkielisen kutsumanimensä cornsnake (maissikäärme) jo 1600-luvulla, sillä luonnossa viljakäärmeitä esiintyy runsaasti peltojen ja viljasiilojen läheisyydessä, jossa se pyydystää pelloille etenkin korjuuaikaan ilmestyviä rottia ja hiiriä. Suomenkielinen nimitys on ilmeisesti alun perin ollut käännösvirhe.

Kokonsa puolesta viljakäärme lasketaan pieniin tai keskisuuriin käärmeisiin; aikuisen eläimen koko voi vaihdella lokaaliteetin populaatiosta riippuen 60-150 senttimetrin välillä, ja isoimmille yksilöille painoa voi kertyä luonnossa 700-800 grammaa. Sen pää on pieni ja tylppäkuonoinen, ja vain hieman leveämpi kuin käärmeen kaula. Luonnollisen värisen viljakäärmeen selässä kulkee rivi isoja väriläikkiä, satuloita, joita reunustaa musta väritys. Lisäksi kyljissä on pienempiä täpliä. Kuviot ovat väriltään punaisia, punaruskeita tai oranssinpunaisia, ja pohjaväri voi olla oranssin, ruskean tai harmaan sävyinen.

  
Kuvissa kaksi luonnollisen eli normaalin väristä viljakäärmettä.

Lajin levinneisyysalue kattaa Yhdysvaltojen kaakkois- ja keskiosat. Karkeasti arvioiden alue jää Philadelphian, Miamin, New Orleansin ja Sain Louisin muodostaman nelikulmion sisälle. Viljakäärmeet elävät hyvin vaihtelevissa ympäristöissä, ja ne viihtyvät sekä kuivassa että kosteassa ilmastossa. Suurimmassa osassa levinneisyysaluettaan viljakäärmeet elävät kuivissa mäntymetsissä sekä ruoho- ja pensasmailla. Levinneisyysalueen eteläisissä osissa ja Floridan eteläkärjen saarilla viljakäärmeiden elinympäristö on trooppista metsää ja suota.


Viljakäärmeen luonnollinen esiintymisalue

Viljakäärme on elintavoiltaan semi-fossoriaalinen eli se viettää suuren osan ajastaan maan alla. Käärmeet piileskelevät karikekerroksen ja kivien alla, ontoissa puunrungoissa, nisäkkäiden käytävissä ja kivikasoissa. Ihmisasutuksen lähellä viljakäärmeitä voi löytää viljelysmailta, puutarhoista, hylätyistä putkistoista ja jopa rakennusten perustuksista. Vaikka viljakäärme on enimmäkseen maassa elävä laji, kiipeilee se melko ketterästi. Toisinaan viljakäärmeitä on löydetty puista jopa 10 metrin korkeudelta. Viljakäärme on hämäräaktiivinen ja liikkuu enimmäkseen illalla auringon laskettua sekä varhain aamulla.

Luonnonvaraiset viljakäärmeet puolustautuvat ahdistelijoita vastaan aggressiivisesti ja voivat ruiskaista vihollisen päälle pahanhajuista eritettä, ns. myskiä, postanaalirauhasistaan. Viljakäärmeet syövät luonnossa pieniä jyrsijöitä, linnunpoikasia ja -munia, lepakoita, liskoja ja sammakoita. Poikasten ravinto koostuu lähinnä liskoista ja sammakoista.

Elinalueensa pohjoisosissa viljakäärmeet horrostavat lokakuulta maalis-huhtikuulle, mutta eteläisimmillä alueilla käärmeet ovat usein aktiivisia ympäri vuoden ja voivat jopa lisääntyä talvikuukausina. Tavallisesti viljakäärmeet kuitenkin parittelevat huhti-, touko- tai kesäkuussa ja poikaset kuoriutuvat heinä-syyskuussa.